10. kesäkuuta 2017

Havahduin sinuun

Havahduin sinuun vasta muutamia tunteja ennen vuorokauden vaihtumista, kun katsoin päivämäärän näytön alakulmasta. Vielä tänäkin kesänä kymmenes kuudetta toi mieleeni sinut, mutta enää pulssini ei tuplaantuisi, jos haluaisin onnitella sinua uuden ikäluvun johdosta.

Olen rakastunut uuteen tuoksuun. Olen kiintynyt aivan liian nopeasti tavalla, jonka en uskonut enää olevan mahdollista. Kahdestakymmenestä viimeisestä aamusta olen jakanut hänen kanssaan kuusitoista, ja miten paljon toivoisinkaan, että ne puuttuvat neljä aamua olisin herännyt hänen viereltään. Näinä päivinä vuorokauteni paras hetki on silloin, kun hän ottaa minut aamulla takaisin kainaloonsa ja toivottaa huomenta suukolla. Ikävoin häntä ensimmäisellä minuutilla, kun en enää näe hänen kasvojaan. Ikävöin häntä niinä öinä, kun hän nukkuu selin minuun, vaikka hän onkin aivan siinä lähellä. Niin lähellä, että voin hengittää hänen niskan tuoksua keuhkoihini.

Kuitenkin liian usein löydän itseni ajattelemasta, että välitän kohta taas liikaa ja enemmän. Mitä, jos olen kohta taas ainut, joka rakastaa. Tänä vuonna voisinkin onnitella sinua siitä, miten istutit skeptisyytesi minuun. Skeptisyyden, jonka takia rakensin takaisi muurit, jotka vuoksesi mursin.

21. huhtikuuta 2017

Palasiksi

Sanotaan, että maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta on vaikea elää tuntemattoman minän kanssa, ja yrittää antaa itsestään muille jotain. On vaikea antaa itsestään mitään, kun havahtuu usein siihen, että menneisyyden minä kertoo kysymyksiin vastauksia, joista ei enää tunnista itseään.

Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana identiteettini on hajonnut pieniksi palapelin palasiksi ja aina yrittäessäni kasata sitä takaisin kokoon, kadotan taas yhden palan lisää. Tällä hetkellä taidan olla siinä pisteessä, että jäljellä on enää pelkät kulmapalat pitämässä elämän perusasiat paikoillaan. Enää pitäisi tietää, haluanko löytää hukkuneet reunapalat ja rakentaa takaisin tutun ja turvallisen itseyteni vai kokoisinko täysin uudenlaiset raamit niin, että koko sisäisen maailmanikin on pakko muuntautua niiden mukana.

Sanotaan, että seitsemän vuoden välein ihmisen jokainen solu on uusiutunut. Ehkä sen takia olen niin hukassa. Ehkä sen takia olen niin eristyksissä. Ehkä siksi ajatukseni eivät pysy kasassa. Ehkä siksi sanon liian usein Ehkä.

Sanotaan, että maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta ehkä juuri se tekee elämästä niin mielenkiintoista.



"You can't start the next chapter of your life
if you keep re-reading the last one."

11. helmikuuta 2017

Ainoastaan toisilleen

Pakenemme rakkautta, koska se on niin pelottavan kaunista. Koska se valaisee mielemme pimeimmät nurkat, joita emme uskalla kohdata. Juoksemme, koska olemme hukassa väärällä polulla. Lähdemme, koska rakkaus ei ole etusijalla. Luovutamme, koska emme tiedä, miten rakkautta vaalitaan. Annamme periksi, koska pelkäämme tunteen valtaavan tietoisuuden ja estävän todellisuuden. Katoamme, koska emme ole valmiita.

Useat puhuvat väärästä ajoituksesta, mutta siihen en enää usko. Siksi minuun sattui, kun pullon osoittaessa minua vastasin Totuus, enkä osannut kertoa mitä tapahtui meille, jotka luulit Universumin luoneen ainoastaan toisilleen.