27. joulukuuta 2014

Nimikirjoitus

Tapasin pitkästä aikaa ihmisen, joka herätti mun mielenkiinnon. Tiedän, että kun joskus vuosien päästä palaat mun mieleen en enää muista sun nimeä, mutta jäät salaiseksi aarteeksi mun mieleni syövereihin. Oot muisto, johon on aina kiva palata, vaikka silloin kaikessa haikeudessa mun sydäntä vähän kirpaisi, kun tajusin, että tuskin koskaan enää tavataan ellei kohtalo halua johdattaa.

Eihän se ollut kuin muutama lyhyt tunti kun tutustuttiin. Naurettiin yhdessä niin paljon, että mahaan sattui. En muista koska olisin viimeksi nauranut niin. Sussa oli jotain niin läheistä ja tuttua vaikka olisin jo unohtanut sun kasvot, ellet olisi viime yönä ollut mun unessa.



Säilytän edelleen sun kuittiin kirjoittamaa nimikirjoitusta mun hyllyllä. Toisinaan saan siitä selvää, toisinaan en. En enää muista sun kasvoja, mutta näin sut viime kesänä. Myönnän, että meni tunteja ennen kuin ymmärsin, miksi se baaritiskillä seisova henkilö näytti niin tutulta.

Olisiko tämä ollut se kohtalo, jos mun vierellä ei olisi seisonut toinen mies?

25. joulukuuta 2014

Indifference



The opposite of love is not hate, it’s indifference.
The opposite of art is not ugliness, it’s indifference.
The opposite of faith is not heresy, it’s indifference.
And the opposite of life is not death, it’s indifference.

                                                                               
- Elie Wiesel

15. marraskuuta 2014

Kielekkeen ylitse

Vuorokautta vaille vuosi menetyksestä, joka silloin tuntui siedettävältä. Sanotaan, että aika kultaa muistot, ja toissayönä toinen mies vierelläni kyynelehdinkin kai kolmannen kerran. Sisälläni taisi tuntua särkyneemmältä kuin silloin vuosi sitten.

Toisinaan yritän todistella itselleni, että olen kivunnut takaisin huipulle, mutta joskus tuntuu, että olet siellä tasaisella kalliolla veitsen kanssa katkaisemassa köyttä, joka pikkuhiljaa on nostamassa minut sen viimeisen kielekkeen ylitse.

Ja vaikka minulla on nykyisin käsissäni jotain vähintäänkin yhtä arvokasta, niin sinä yönä jokin riuhtoi minua aamuyön ajan takaisin voimalla, joka vei mun yöunet.

Missing you comes in waves
and that night I was drowning

4. marraskuuta 2014

Olemattomuus

Mä olen kohta kokonaisen vuoden kokenut lähes täydellistä ja loppumatonta onnellisuuden sekä vapauden tunnetta, joka vaikuttaa näillä näkymin kestävän vielä pitkän tovin. Haluaisin kiittää kaikkia. Kiittää kaikkia näitä ihmisiä ja maailmaa. Silti ehkä enimmäkseen itseäni. Mä päästin itse itseni vapaaksi. Yhtäkkiä mä huomasin tanssivani ympäri mun huonetta ilman musiikkia.

En osaa hahmottaa milloin kaikki muuttui. En kykene näkemään vuosien takaista itseyttä, joka silloin tällöin saattoi itkeä itsensä uneen. En pysty muistamaan, mikä tässä maailmassa oli niin kamalaa, että sai mutkin miettimään olemattomuutta.

Odotan innolla tulevaisuutta. Anna säkin sille mahdollisuus.


I want the happiness that money can’t buy. The happiness that comes from watching the sunset as the ocean kisses your toes or gazing up at the stars at 2am on your balcony with nothing but a blanket and your thoughts. The happiness that comes from driving down the highway with the windows all the way down or dancing around your room to your favorite song. The happiness from tea and a good book on a Monday morning or from watching the flames of a summer bonfire surrounded by the laughs of your almost drunk friends. The happiness that you feel but can’t touch, that’s the happiness I want.

1. lokakuuta 2014

Ylitse muiden

On ihmisiä, joita palvot koko elämäsi, ajattelet päivittäin salaa. On niitä, joita muistellessa mieleen palaa pelkät hymyt ja naurut, vaikka silloin riidat olivat liian suuria. On niitä, joita humalassa voisit vannoa rakastavas, mutta selvänä jäljellä on pelkkä läheisyyden kaipuu ja nolla sanaa. On niitä, jotka olivat virhe alusta asti, mutta toivo piti teidät yhdessä. On niitä, joita et osaa kuvailla ja niitä, joihin rakastutaan pikkuhiljaa, mutta yhtäkkiä kokonaan. Ehkä on niitä, jotka tunnet muutaman tunnin, ajattelet päiviä, mutta yhtäkkiä unohdat täysin.

Yksi on silti aina ylitse muiden.



For so many years, I couldn’t understand why every time I thought that someone finally loved me, like… for real, they would eventually turn to vapor. Every person whom I’ve ever loved is trapped inside of my chest. I’ve breathed all of them in so deeply that I’ve nearly choked and died on every soul that I’ve ever given myself to.
- Jennifer Elisabeth, Introduction to the Born Ready book

11. elokuuta 2014

Satoja lauseita ikävästä

"Oon kävellyt viideltä aamulla puiston läpi ja huomannut, että maailma on kauneimmillaan hiljaisen aamukasteen aikaan. Oon poistunut kolmelta yöllä huoneestani pihakeinuun makaamaan, ja yrittänyt nukahtaa. Oon nähnyt, kuinka metsissä sumuverho kohoaa maanpinnalta kohti puiden latvoja, ja kuinka se peittää järvet kokonaan. Oon nojaillut rannalla mäntyä vasten ja odottanut, milloin alkaisi satamaan."

- - -

Voisin kirjoittaa teille satoja lauseita ikävästä, joka ei väisty ajan kanssa. Niin suuresta ikävästä, että se raastaa tälläkin hetkellä mun rintakehää, mutta silti niin pienestä, että unohdan sen päivisin. Mä en usko, että tästä voi päästä irti.

19. kesäkuuta 2014

Viilessä syystuulessa

Se oli yksi viimeisimmistä kerroista, kun me nähtiin. Käveltiin pihalla syyshämäryydessä hiljaa kohti sadan metrin päässä häämöttäviä valoja. Näimme tuskin toisiamme. Yhtäkkiä otit musta kiinni ja halasit pidempään kuin aikoihin. Oltiin siinä hetki ja kysyit miksen halannut sua aiemmin. Vastasin itkua pidätellen, etten uskaltanut. Se halaus jäi yhdeksi viimeisimmistä, enkä voi olla muistamatta, miten pahalta ja samaan aikaan huojentuneelta minusta tuntui siinä pimeydessä keskellä soratietä, viileässä syystuulessa.

Kahvipöydässä istuit vastapäätäni ja susta huokui inho. Kutittelin varpaillani jalkateriäsi etkä reagoinut kuin kylmällä katseella, joka on ikuisesti piirtynyt verkkokalvoilleni. Ja vaikka siitä tunnin kuluttua makasinkin taas onnellisesti sun kainalossa, niin kyllä me molemmat taidettiin tietää, ettei meitä voi enää korjata.

21. huhtikuuta 2014

Kahden yön rakkaustarina

Sinä yönä taidettiin molemmat vähän vahingossa rakastua, eikä siihen tarvittu kuin yksi aamu kun heräsin sun viereltä. Katsoit mua unisilla silmilläs, otit suojaasi ja vähääkään varoittamatta suutelit.

Myös seuraava yö oli meidän. Säkin taisit aavistaa, että se saattaa jäädä viimeiseksi, sillä koskaan en ole yön aikana vaihtanut yhtä montaa täydellistä suudelmaa.

Haluan takaisin siihen hetkeen. Haluan sen hetken, kun sipaisit hiukset mun kasvoilta korvan taakse ja kutittelit mun niskaa. Haluan tuntea, kuinka painat mut sun kuumaa kehoa vasten ja pidät kädestä. Haluan taas tuntea sun voimakkaasti lyövän sydämmen ohuen ihosi alta. Haluan sun huulet vasten mun omia.

Se oli kahden yön rakkaustarina, jota mä muistelen ikävöiden tänäkin yönä ennen kuin nukahdan.

12. maaliskuuta 2014

Onnellinen

Istun nurinpäin olevan veneen päällä ja katson ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kuinka hitaasti tippuva aurinko värjää horisontin vaaleanpunaiseksi. Kuuntelen laineita, jotka ovat vihdoin päässeet vapaaksi jäästä. Sytytän kevään ensimmäisen tupakan, vaikka kirjoitin tänään esseen sen aiheuttamasta riippuvuudesta. Asetan äidiltäni lainaamat lapaset oksalla roikkuvalle pelatusrenkaalle ja kirjoitan pilkistävään hiekkaan sormellani ONNELLINEN.

Atooppinen ihoni tekee kuolemaa hyytävässä tuulessa, mutta tänään en välitä. Tämä on se tunne, jonka haluan muistaa myöhemminkin. Näitä hetkiä varten mä elän.

Vaikka minun pitäisi elää tähän astisen elämäni stressaavimpia hetkiä, tuntuu, että en ole koskaan ollut vapaampi. Olen tainnut saavuttaa maksimaalisen onnellisuuden. Nyt vain pelätään hetkeä, jolloin tämäkin tunne menettää merkityksensä.


It was one of those March days
when the sun shines hot
and the wind blows cold:
when it is summer in the light
and the winter in the shape.

8. tammikuuta 2014

Satama

Noustiin samaan laivaan. Tulit vierelleni istumaan hymyillen ja vakuutit kaiken olevan hyvin. Suukotit hiuksiani ja kehotit minua nukahtamaan samalla, kun laitoit kätesi ympärilleni. Nojasin rintaasi vasten ja huomasin hengityksestäsi, kuinka vaivuit uneen.

Herätään laivan saapuessa satamaan ja näen sinun nousevan laiturille. Yritän juosta perässäsi, mutta kadotan sinut ennen kuin ennätän nousta maihin. Laiva jättää sataman ja olen laivassa ilman sinua. Olen taas yksin, mutta kiitollinen.

Kiitollinen siitä, että saan nähdä sinua edes unissani.

2. tammikuuta 2014

Oppinut

Vuonna 2013 opin nauttimaan pienistä iloista. Opin unohtamaan kellonajat. Opin rentoutumaan. Opin hyväksymään jokaisen ihmisen virheistään huolimatta. Opin, että mulla ei ole varaa tuomita yhtä ainutta persoonaa tässä maailmassa. Mikä tärkeintä - opin, miten olla onnellinen.

Opin lisää elämän pelisäännöistä. Opin, että virheet tekee ihmisen. Ja nyt uskon, että mikään ei ole anteeksiantamatonta. Toivon, että vuoden päästä oon tässä maailmassa taas vähän lisää oppineena ja valmiimpana antamaan kaikkeni tälle elämälle.

Antakaa tekin itsellenne mahdollisuus onneen. Se lähtee teistä itsestänne.